keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Fall and all attendant memories

Voisin kauniin (joskin tällä hetkellä kovin vetisen) sään puolesta harrastaa pienimuotoista johdatusta mahdollisten lukijoideni iloksi (/kiusaksi). Kuinka moni teistä tietää nimen Suzanne Vega? Entä kuinka moni tunnistaa sävelmän, jonka kertovana puolena toimii nuori Luka-niminen poika? Veikkaanpa, että ainakin jälkimmäinen sai aikaan pienimuotoista hihkuntaa.

Itse heräilin Vegan sanattoman kauniisiin sävellyksiin vasta vajaa vuosi sitten. Muistan kuulleeni Lukan radiosta lukemattomia kertoja ja pitäneeni sen tavasta tuoda tärkeä asia esille niinkin kauniin melodian turvin. En kuitenkaan koskaan tutkinut asiaa pintaa syvemmälle, en edes tiennyt, kuka kappaleen esitti.

Selaillessani Soundia suunnilleen kaksi vuotta sitten, löysin vastajulkaistujen albumien kohdalta kuvauksen Vegan uudesta Beauty & Crime -levystä, joka oli neidin (vai sanoisinko rouvan) ensimmäinen tuotos kuuteen vuoteen. Kansikuva, spotlight laulaja-lauluntekijästä mustiinpukeutuneena ja punahuulisena, piirtyi mieleeni ja kuvaus levyn sisällöstä jäi kutkuttelemaan mielen sopukoille. Puolisen vuotta myöhemmin kyseinen albumi tarttui käteeni Helsingin reissulla ja nousi nopeasti yhdeksi sen hetken suosikkilevyistä
.

Kuva: B.O.

Henkilökohtaisesti juuri Vegan debyyttialbumin kappaleet ovat kuitenkin niitä, jotka iskevät aika lailla suoraan sydämeen. Knight movesin ja The Queen & the Soldierin kaltaiset kappaleet saavat kuuntelijan myötäelämään koskettavien tarinoiden tunteita, hurmaantumaan Vegan pehmeästä äänestä ja tavasta tulkita omia teoksiaan. Kun kappale loppuu, jää haikea, tyhjä olo.
Ikään kuin se maailma, johon vielä hetki sitten tunsit kuuluvasi, olisi kadonnut jonnekin sointujen mukana.

Voi kun näitä olisi enemmän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Thoughts