Joko polttaa?
Kuvat: B.O.Mainitsin jo edellisessä merkinnässäni hankkineeni tämän edullisen pokkarin Salosta jo parisen kuukautta sitten elokuvaa ja hetki hetkeltä vaihteeksi ajankohtaisemmaksi nousevaa vampyyri-innostustani silmällä pitäen. Loistava ostos, pakko sanoa.
Olen lähes poikkeuksetta tottunut jo siihen ajatukseen, etteivät elokuvat koskaan nouse kirjallisen esikuvansa mittasuhteisiin, vaikka lähelle ehkä joissain tapauksissa yltäisivät. Kyse on puhtaasti siitä, että se, mitä kirjallisuudella voidaan luoda, mitä sillä voidaan kuvata, on lähes mahdoton tallentaa videokuvaan ja tiivistää muutamaan tuntiin. Elokuva ei tuo esille kaikkia niitä lausuttuja sanoja, sitä tunnelmaa tai henkilöiden välistä vuorovaikutusta, ajatuksia, jotka kertovat enemmän kuin katsoja välttämättä pystyy havainnoimaan, aistimaan.
Yllätyin siitä, miten vahvasti tämä romaani sai minut elämään tarinan käänteiden mukana. Kuinka henkilöhahmot suorastaan tunkeutuivat ajatuksiini, dialogi sai minut hymyilemään ja tunsin ajoittain jopa pientä värinää sydämeni tienoilla. Nautin suunnattomasti Edwardin ja Bellan keskusteluista, jännitin näiden haparoivia askelia kielletyn rakkautensa piikikkäällä polulla ja toivoin, ettei tarina koskaan päättyisi, että todellisuus ei vielä hetkeen iskisi vasten kasvoja ja pudottaisi arjen harmautta jälleen silmieni eteen.
Erityisesti rakastuin Edwardin hahmoon, jonka olemus sai lukemattomia uusia ulottuvuuksia sivujen kääntyessä, tarinan edetessä verkkaista tahtiaan. Elokuvan Edward ei minua ehkä sytyttänyt, mutta tämä herra, tästä voidaankin jo sitten keskustella enemmän. Se tapa, jolla Meyer kuvailee tämän liikkeitä ja puhetyyliä, kokonaisvaltaista olemusta ja mielen muutoksia, en suostu uskomaan, että se jättäisi ketään täysin kylmäksi. Edward on niitä hahmoja, jotka saavat ihmisen toivomaan, että elämä olisi fantasiaa ja lukija itse osa sitä.
Kaiken kaikkiaan tämä lukukokemus sai minut kaipaamaan niin pahasti uusintakierrosta, että kun tänään luovuin pokkarista lainatakseni sen ystävälle hiihtoloman ajaksi, koin eräänlaisia vieroitusoireita. Sitä ei tapahdu usein, eikä varsinkaan näin yllättävissä tilanteissa.
Odotan innolla pääsyä jatko-osion pariin ja toivon sydämeni pohjasta, että Meyerin tällä hetkellä työstämä Midnight Sun, Edwardin versio Twilightista, julkaistaan. Nettiversioita en itse aio vilkuilla, mutta linkin käyttö on vapaata. Sieltä löytyy toinen linkki varsinaisiin raakileversioihin ja kirjailijan selostusta mm. siitä, miksi Edward hänen mielestään ansaitsee oman puheenvuoronsa.
Never judge a book by its cover.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thoughts