"Oletteko te onnen suosikki?"

Joskus on vaikea ajatella, että elämä, jota elämme, saattaa kohtalon oikusta katketa varoittamatta, vailla mitään näennäistä syytä, selitystä. Että se kaikki, mitä pidämme arvottomana ja yksiselitteisenä, voi jonain päivänä saada meidät kyynelehtimään kaipauksesta, ikävästä asioihin, joita emme ennen osanneet arvostaa.

Minun on vaikea uskoa, että tämän kirjan on todella kirjoittanut ihminen, joka, saatuaan aivohalvauksen yllättäen vuonna 1995, ei enää voinut liikuttaa kuin vasenta silmäluomeaan, locked-in syndroomalle ilmeisesti epätavallisena piirteenä jopa hiukan päätään. Että mies, joka oli ulkomaailmalle halvaantumisensa jälkeen kaikkea muuta kuin mitä varteenotettava ihminen voi olla, oli "aikaisemmassa" elämässään ollut kuulun ranskalaisen lehden päätoimittaja, kahden lapsen isä. Ja että hän taisteli kohtaloaan vastaan kieltäytyen alistumasta siihen.

Vaikka Jean-Dominique Bauby menehtyi keuhkokuumeeseen vain muutama päivä kirjansa julkaisun (1997) jälkeen, vuosia ennen kuin tämä toinen painos ilmestyi viime vuonna ja harhaili silmieni eteen ystävän luona, sen välittämä viesti porautui harvinaisen syvälle.

Kuva: B.O.

Se on samalla kaukainen ja pohdinnan arvoinen ajatus; kuinka nopeasti elämä voikaan muuttua ja kuinka vähän me elämme hetkessä, iloiten pienistä asioista.