sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Lyrics used to be worthless to me

Tänään kokkaillessani keittiössä, Iskelmän soidessa taustalla (minulla ei ole valtaa radioasemaa valittaessa), sieltä sattui tulemaan Koop Arposen uusin single Every song I hear.
Petin ikäluokkani viimevuotista Idolsia seuratessa ihastuttuani totaalisesti "suurten ikäluokkien suosikki" -Arposen soundiin siinä, missä Pete Parkkonen ei herättänyt henkilökohtaisesti mainittavaa innostusta.

Ykkössuosikkina kisassa oli karsinnoista lähtien käheä-ääninen Anna-Kaisa Riitijoki, mutta Arponen nousi rinnalle ensimmäisen semifinaalivetonsa, U2:n With or without youn johdosta. Se laulussa puhtaasti kuuluva brittiaksentti, falsetit ja revittely iskivät tähän tyttöön harvinaisen hyvin, mikä ei varmaankaan yllätä ketään, joka minut tuntee.

Mutta tosiaan, hyvältähän tuo single kieltämättä kuulostaa. Suorastaan hehkuu auringon lämpöä ja saa hymyn nousemaan huulille. Kesää odotellessa!

"Do you answer to someone's will besides your own?"

Vaikka tänään siirryttiin kesäaikaan ja menetettiin näin yksi tunti tästä keväisestä sunnuntaista, olo on mitä pirtein. Milloinkohan olen viimeksi saanut näin paljon tehtyä yhden päivän aikana?
Kieltäydyn syvästi uskomasta, että kellojen siirtäminen olisi haitallista, lisää puhtia tuntuisi ainakin allekirjoittaneelle antavan!

Lueskelin eilisiltana viimeisen Twilight -sarjaan kuuluvan kirjasen, Breaking Dawnin loppuun, ja on kieltämättä myönnettävä, että vähän jäi haikea olo. Siihenkö se nyt loppui, mielekäs fantasia? Kirjasarja on poikinut paljon vertauksia J.K. Rowlingin Pottereihin, mutta itse kyllä kallistun vampyyriromanssin puoleen. Pottereita tuli nuorempana luettua ahkerasti, kunnes viidennen osan kohdalla aloitin hetken mielijohteesta boikotin. Kymmenvuotiaan mielestä oli anteeksiantamatonta, että lempihahmo nirhattiin noin vain, armottomasti. Kesti siis muutaman vuoden ennen kuin annoin kuudennelle ja seitsemännelle kirjalle mahdollisuuden, englanninkielisinä. Yhden hengen boikottini oli surukseni täysin turha, sillä löysin heti uuden, entistä kiintoisamman ja samalla yllättävän suosikin. Arvaatteko?

Kesäaikaan siirtyminen sai jossain sielun pohjukoilla arkisin piileksivän kotinhengettären heräilemään ja toteuttamaan kaikkea mahdollista ensi viikonkin edestä. Tuore, itse leivottu leipä oli tämän päivän saavutuksista onnistunein, vaikka kyllä nuo merimiespihvitkin maistui. Pirkan lehdykästä tuon leivän ohjeen nappasin, löytyypä vielä Mitä tänään syötäisiin? -ohjelman sivustoltakin hakusanalla auringonkukansiemenleipä.

Mukana päivän menossa on pyörinyt myös Justin, suomalaisittain Jussi. Märkää kevätsäätä on aina mukavampi tiirailla oven lämpimämmältä puolelta, eikö vain?

Kuvat: B.O.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Miten hurmaavalta yksinkertaisuus voikaan kuulostaa.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

"Look after my heart — I've left it with you."

Aamuinen työreissu alkoi mukavasti, kun äiti huomasi puolen tunnin ajomatkan jälkeen unohtaneensa päivän eväsleivät kotiin jääkaappiin. Eiväthän ne sitten sieltä käsin erityisemmin orastavaa nälkää parin tunnin aherruksen jälkeen lieventäneet, mutta sainpahan hyvän tekosyyn napata kotimatkalla kaupassa matkaani kolmioleivän pahimpaan kriisiin.

Tässä on tullut viikko pysyteltyä poissa elektroniikan parista, joten aikaa on jäänyt mukavasti esimerkiksi lueskeluun, jota en kovin usein arkena harrasta, vedoten niin ikään ajan puutteeseen (and we all know the truth). Myös yöunet ovat olleet huomattavasti riittoisampia tämän viikon tiimoilta, joskaan univelat eivät selvästikään ole vielä täysin kuitatut.
Eilen pompin pitkin taloa jonkin asteisissa kuumehoureissa, vaikka sitä lämmönnousua ei mittauksien keskiarvon mukaan ollut kuin pienen pieni poikkeus tavanomaiseen verrattuna. Toinen talouden mittareista väittää, että elän jatkuvassa alilämmössä ja toinen vannoo tiukasti normaalin nimeen. Kumpaa siis uskoa?

No, joka tapauksessa. Tällaisen yllättävääkin yllättävämmän opuksen parissa olen pari viime päivää viettänyt...
(Otosta päätyi sulostuttamaan emännän tuolin anastanut karvatassu)

Henkilökohtaisesti pidin Eclipsestä enemmän kuin sitä edeltäneestä New Moonista. Jotenkin Meyer onnistuu saamaan hahmoistaan tässä kolmannessa osassa enemmän irti kuin mitä aikaisemmin, syventämään näiden tulkintaa ja ajatuksia. Erityisesti pidin siitä, että Jasperin ja Rosalien taustoja valaistiin, ensin mainitun menneisyyttä tässä olikin jo tovi pohdittu.

Kirjoista on muuten harvinaisen hankala keskustella ilman, että paljastaisi niiden juonta ja sitä kautta toimisi ilonpilaajana.
Breakin Dawnin kimppuun pääsen ikäväkseni luultavasti vasta parisen viikkoa 31. päivä alkavan koeviikon jälkeen, sillä se on tällä hetkellä lainassa. Ei kyllä sillä, että pakollisen luku-urakan tiimoilta sille aikaa liikenisikään...

Viinirypäleet unohtuivat tällä kertaa kauppaan, mutta kyllähän näilläkin maukkaan illan saa aikaiseksi...

Kuvat: B.O.

Herkullista lauantaita!

tiistai 10. maaliskuuta 2009

You can brave decisions, before you crumble up inside

Hiljaista on ollut blogin puolella, mutta niin on ollut kyllä muutenkin.

Kumma, miten varsinainen arki saa aikaan loputtoman vetämättömyyden tunteen, ja jo pelkkä ajatus opiskelusta saa kaivautumaan entistä syvemmälle peiton alle silmät umpeen puristettuina. Asiaa ei auttanut se, että sain stressattua päällekkäin kasautuneiden koulutehtävien tiimoilta, sillä niitä tuntui tulevan koko ajan lisää. Todellisuudessahan asia oli aivan toisin. Kaikki olisi hyvissä ajoin tehtävissä, jopa pitkällä aikavälillä, kunhan hiukan tökkisi aineita ja esitelmiä tärkeysjärjestykseen ja suorittaisi niitä sitä mukaa.
Mutta minä, kuten varmasti moni muukin silloin tällöin, reagoin näihin velvollisuuksiin useimmiten välttämisorientaation mukaisesti; siirtämällä tekemisiä päivä päivältä etäämmäs, kunnes toimeen on vihdoin tartuttava molemmin käsin.

Nyt kun puolet tehtävistä on takana, olo on kuitenkin mitä mainioin, eikä tämänpäiväinen Salon reissu yhtään olotilaa pahentanut, päinvastoin! Vaikka onnistuin jälleen tuhlaamaan turhankin suuren summan rahaa, osa hankinnoista tuli toden totta tarpeeseen ja olivat näin ollen täysin perusteltuja. Ja sitä paitsi, kuka sitä nyt pitkän viikon jälkeen hyvästä seurasta kieltäytyisi?
Uusi, hyväksi koettu kamerani sai vihdoinkin rinnalleen muistikortin ja kotelon, joka suojaa sitä täst'edes elämän kolhuilta ja huolimattomalta emännältä.

Näiden pääostosten lisäksi matkaan tarttui, kuten arvata saattaa, myös eräs elokuva ja parisen kirjaa, mutta niistä sitten enemmän, kunhan ehdin niihin tekemisiltäni paremmin perehtyä!


Kuva: B.O.