sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

To watch you, to guide you through the darkest of your days

Kämppis kävi kaupassa, teki itselleen lounasta, jätti täydet kauppakassit jääkaapin eteen ja katosi huoneeseensa. Näkyipä siellä paketti kanafileitäkin. No, elän vielä siinä toivossa ne siirtyvät tuosta paikoilleen, vaikka siellä ne näyttävät olevan kyllä edelleen näin tunninkin jälkeen.

Tässä on muuten jännä ero Suomen ja Skotlannin välillä. Kotona sitä on oppinut ruoanlaiton ja elintarvikehygienian perusteet kotitaloustunneilla, mutta täällä se ei kuulu lukusuunnitelmaan. Siinä vaiheessa kun on sivusta seurannut, kuinka tiskit jätetään huuhtelematta saippuasta (sen jälkeen kun ne on pesty pesusienellä) ja ihmetellään, kuinka monta viikkoa sitten avattu tuorejuusto on homeessa, vaikka parasta ennen päivämäärä on vielä vaikka kuinka kaukana, tulee aika viisas olo. Täällä monelle opiskelijalle ruoanlaitto tuntuu ylipäänsä olevan aika kaukainen käsite ennen yliopisto-opintoja, monelle jopa riisinkeitto on ylitsepääsemätön tehtävä. Olen ansainnut kavereiden kesken epävirallisen "master chef" -lempinimen yksinkertaisesti sillä, että valmistan ruokani alusta asti itse ja leivon monesti leipää tai pullaa sen sijaan, että ostan sen kaupasta (tämä tietysti selittyy osittain sillä, että olen tottunut syömään lähinnä ruisleipää ja paikallinen vaalea leipä onkin sitten ihan vitivalkoista pullamössöä, joka ei maistu omaan suuhun miltään).

Yksi kämppiksistäni eli valehtelematta koko viime jakson (syys-/joulukuu) pelkillä valmisaterioilla. Se näkyi konkreettisesti siinä, että tämän terveys romahti, paino nousi, ja hän pyörtyi muun muassa kirjaston hissiin, suihkuun ja pöytänsä ääreen. Seuraavan jakson alussa tämä toiminta vaihtui sitten erittäin vähäiseen syömiseen ja jatkuvaan kuntosalilla pyörimiseen. Tällä hetkellä sama henkilö käytännössä asuu yliopiston kirjastossa, viettää siellä vähintään 12 tuntia päivässä, yleensä aamuseitsemästä aamuyöhön. Vaikka asumme samassa kämpässä, kukaan meistä muista asukeista ei ole nähnyt koko ihmistä kahteen viikkoon. Ehkäpä se on luonnekysymys, mutta kieltämättä tämän sivusta seuraaminen on välillä saanut huolehtimaan niin toisen fyysisestä kuin psyykkisestä terveydestä.

Niin että te, jotka puhutte uusavuttomuudesta suomalaisten nuorten yhteydessä, tulkaapa tänne vertailemaan! Skotlanti on kyllä onnistunut viemään sydämen, mutta vatsalaukku on edelleen visusti Suomen puolella :)

lauantai 28. huhtikuuta 2012

There's a lot of things that can kill a man, there's a lot of ways to die

Novoi, en päässyt Ikeaan asti, kun autopaikat olikin jo täytetty (hyvästi lihapullat!). Mutta ei se mitään, onhan meillä Ikean nettisivut! Joiden selaaminen ei muuten ehkä ollut kovin hyvä idea, koska nyt minulla on pakkomielle tästä. Totta kai sen on oltava sieltä kalliimmasta päästä, luonnollisesti... mutta kun se on niin nätti ja onhan siinä säilytystilaakin! Järkiperusteet ennen tunteita vai miten se meni?


Ihana kappale, ihana versio.

Sain minä muuten pahvilaatikoitakin, josko ensi torstain jälkeen alkaisi hiljalleen pakkailla näitä asuntolaan kertyneitä tavarakasoja pois tieltä. Kaksi ja puoli viikkoa jäljellä!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Rebel souls, deserters we've been called

One down, two to go!

Psykologian koe on nyt takanapäin, edessä vielä CEES (eli Central & Eastern European Studies) ja ranska. Koe tuntui menevän ihan hyvin, vaikka olikin kyllä vaikeampi kuin edellisjakson vastine. Kahdeksastakymmenestä monivalintakysymyksestä ehkä kymmentä piti miettiä hiukan pidempään, minkä pitäisi kaiken järjen mukaan olla hyvä merkki (?). Esseekysymyksestä onkin sitten vaikeampi sanoa, peukut pystyyn ja kesäkuun tuloksia odotellessa! Seuraavien päivien ohjelmaan kuuluisi sitten historiaa, historiaa ja vielä vähän - wait for it - historiaa.

Kuva: B.O.
Minua on nyt valistettu siitä, että Skotlannissa ei kuulemma ole hyttysiä (mosquitos). Olen silti varma, että näin sellaisen ikkunanpielessäni yhtenä aamuna!  Sanakirja antaa näemmä myös haussa sanavastineet gnat ja culex (kuulostavat kyllä ihan joltain tieteisleffan eliölajeilta). Pitänee vielä varmistaa, ettei kyseessä ole kielellinen väärinkäsitys, koska en todellakaan halua alkaa miettiä, mikä muu ötökkä olisi näistä kutisevista puremajäljistä vastuussa... bed bugs, hyrr.

Saatanpa päästä muuten katsastamaan Ikean huomenissa! Nykyinen (ja tuleva) kämppikseni Jennifer on perheineen menossa, ja ajattelivat, että jos autossa vain on tilaa, niin minulle varmaan kelpaisivat ruotsalaiset lihapullat ja alustava huonekalujen hintojen tiirailu syksyä silmällä pitäen. Ai että kelpaako? Lihapullia ja PUOLUKKAHILLOA! It's the little things that make a Finn happy.

torstai 26. huhtikuuta 2012

But when you're down you won't find me laughing

Kai se on uskottava, että kesä alkaa olla lähellä kun herää aamulla ensimmäisten hyttysen pistojen koristamana...

Ilmat on kyllä mitä on, harmaalta näyttää ja sadetta ripottelee tasaisin väliajoin. Suomessa taitaa jopa olla tällä hetkellä paremmat sääolosuhteet kuin täällä, kateeksi käy!

Taitaa se vaan niin mennä, että aina kun vaihdan maisemaa, niin johan alkaa säätilat mennä parempaan suuntaan. Jouluna kotona ollessa kun ei näkynyt lunta nimeksikään, mutta heti alkoi pyryttää kun lähdettiin ajamaan aamuyöstä lentokentälle. Vastaavasti lähtiessäni kotiin kevätlomille, alkoi Glasgowssa luonnollisesti muutaman viikon mittainen hellekausi, aurinko paistoi ja lämpö huiteli kahdessakymmenessä siinä missä kotona iski takatalvi. Ei käy onnen lahjat tasan, ei.
 
Kävinpä tuossa yliopistolla kahvittelemassa kahden ystävän kanssa. Toinen on lähdössä sunnuntaina lopullisesti kotikaupunkiinsa Saksaan, koska erasmus-vuosi on lopuillaan ja viimeinen koe on huomenna. Tulee kova ikävä! Pitänee suunnitella jossain välissä reissu sinnekin päin maailmaa, ettei nyt ihan jäisi viimeisiksi hyvästeiksi. 



Kuvat: B.O.



Niin, ja kävin hakemassa yhden esseenkin takaisin. Otin tälle jaksolle hetken mielijohteesta Neuvostoliittoon keskittyvän kommunismikurssin saadakseni opintopisteet kasaan. Olin kovasti siinä uskossa, että koska historia on aina ollut itselle verrattain mielenkiintoinen aihe, niin hyvinhän tämä tässä sivussa menee. No, eiköhän sieltä ylistävän kuvakielen alta paljastunut tylsin kurssi ikinä. Essee tuli sitten takaisin arvosanalla D1, mikä kirjallisesti vastaa arvosanaa satisfactory eli tyydyttävä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kommenteissa todettiin että arvosana laski huomattavasti, koska olin mennyt referoimaan päin mäntyä, essee sinänsä oli kuulemma oikein hyvä. Ja tietysti tämä D1 onkin sitten puolet kyseisen kurssin arvosanasta... eipä tässä auta muu kuin yrittää kompensoida suoriutumalla kokeesta kiitettävästi. 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

I know you'll be a sun in somebody else's sky, but why can't it be mine?

Viiden minuutin tauko Pearl Jamin säestämänä.

"When I had my children as babies I would pick out a different song for each of them. I would sing it to them and rock them to sleep each night to it. "



Takaisin sosiaalipsykologian pariin!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

I feel like running away, I'm still so far from home

Posti toi tänään piristävän yllätyksen Suomesta! Muhkeat veronpalautukset tiedossa tälle tytölle, ei voi muuta kuin syödä kanelikorppuja ja pastaa hymy korvissa vielä kolmen viikon ajan, kunnes pääsee kotio nauttimaan kotimaan herkuista ja äidin kokkailuista.

Voipi olla, että päästään katsomaan ensi vuoden kämppää vielä tämän viikonlopun aikana. Itse en ole sitä vielä omin silmin nähnyt, koska olin hakuvaiheessa Suomessa kevätlomilla. Kauniilta se kuitenkin kuvissa näytti. Ei sitä auta alkaa kyseenalaistamaan, kun saat puhelun, jossa ensimmäisenä sanotaan: "This is absolutely perfect!" 
Nyt puheenaiheena ovatkin huonekalut, joita onneksemme saamme ilmaiseksi kahden kämppiksen äidiltä, koska heillä on samaan aikaan muutto pienempään asuntoon, johon suurin osa huonekaluista ja keittiötarvikkeista ei yksinkertaisesti mahdu. Näillä näkymin ainoa asia, jonka joudun itse syyskuussa takaisin tullessani käydä ostamassa on sänky. How great is that? Ja vierailuja harkitseville ystäville voin todeta, että saan todennäköisesti myös vuodesohvan, jonka turvin voin majoittaa tänne asti eksyneitä tuttuja hieman mukavammin. Ettei tarvitse vuorotella joogamaton kanssa, joka ei ikävä kyllä pehmennä sitä lattiaa riittävästi, jotta ehtisi unohtaa missä oikein nukkuu... kokeiltu on.

Kuva: B.O.

Loppupäivän ohjelmaan kuuluukin sitten lähinnä lukemista, perjantai kun lähenee hitaasti mutta varmasti. Tänään vuorossa treatments, eli terapioita ja erilaisia lääkehoitoja. En ole yllättäen ehtinyt vielä stressaantua pätkän vertaa, vaan lueskelen tekstejä ihan rauhallisin mielin. Näemmä tästä yliorganisoivasta luonteesta on loppupeleissä jotain hyötyäkin.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Starve the poor so they can be well fed

Pieni hengähdys-/lounastauko tähän väliin, ennen kuin olisi tarkoitus lähteä sisäänajamaan uutta tennismailaa yliopiston suuntaan. Tänään on tosiaan neljän viikon koeperiodin virallinen alkamispäivä, joten saa nähdä, kuinka monta pelaajaa  on uskaltautunut kentälle kirjojensa ääreltä. No, sitä enemmän peliaikaa allekirjoittaneelle!

Kuva: B.O.
On kyllä ollut vähän huono tuuri noiden tennismailojen kanssa tähän mennessä, edellinen kesti kyllä hyvin kevätlomaan asti, mutta napsahti sitten poikki. Halvin mahdollinenhan se oli, joten olin hyvin tyytyväinen että kesti niinkin pitkään. Viikko sitten käytiin ostamassa uusi vanhan tilalle ja se oli ensikäytössä viime keskiviikkona. Hulppeat kaks tuntia se kestikin, aloin valmennuksen loppupuolella ihmetellä, että kuuluuko mailan tosiaan olla niin väärä kuin miltä se omaan silmään siinä vaiheessa näytti. Eipä tietenkään, ei kun seuraavana päivänä takaisin liikkeeseen vaatimaan vaihtomailaa. En sitten hairahtanut uudelleen siihen kieroon mustaan Dunlopiin, vaan otin ensimmäisen mailan tapaan tutun ja turvallisen Wilsonin punavalkoisen. Peukut pystyyn josko tämä yksilö eläisi mukana vaikka useamman vuoden. Viidenkymmenen prosentin alennus ei sekään tehnyt pahaa tällä hetkellä hyvinkin tyhjälle kukkarolle.

Parin tunnin pelituokion olisi tarkoitus virkistää pääkoppaa sen verran, että jaksan syventyä vielä takaisin tultuani skitsofreniaan ja persoonallisuushäiriöihin. Jep, tämä on sitä psykologian parasta antia! Abnormal psychology kuulostaa ehkä hieman masentavalta aihealueelta, mutta kun sitä alkaa vertaamaan hermosysteemien toimintaan ja kaikenmaailman välittäjäaineisiin, niin oppiminen tapahtuu ihan huomaamatta...

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Oh where oh where could my baby be?

Kappas, oliko minulla olemassa tällainen blogikin?

Kuva: B.O.
Eihän edellisestä merkinnästä olekaan kulunut kuin vaivaiset puolitoista vuotta! Ja paljon siinä ajassa onkin ehtinyt tapahtua. Hallussa on siis tänä päivänä valkolakki ja tätä postausta kirjoittelen Glasgowssa, Skotlannissa, jossa käyn paikallista yliopistoa pääaineenani psykologia. Kevään koeperiodi alkaa huomenna ja omista kokeistani ensimmäinen on perjantaina, viimeinen vuorossa 16. toukokuuta, jota seuraavana päivänä lähden takaisin kotosuomeen kesän ajaksi. Joku viisas siellä ruudun toisella puolella varmaan jo arvasi, että opiskelun välttelyhän tässä on kaiken takana, kun päätin näin yllättäen elvyttää omakätisesti jo pitkään hengettömänä olleen blogipahaseni. Mutta oli syy mikä tahansa, kyllä sitä on vähän ollut ikävä myös sitä itse kirjoittamista, oli niitä lukijoita tai ei.

Katsotaan joskos tässä innostuisi kirjoittamaan jopa useamman kuin yhden merkinnän vuodessa.