You want to know where I have been, just look at my hands

Jostain syystä monen tunnin ostosreissun jälkeen olo on aina sanoinkuvaamattoman vetämätön.

Sellossa vietetyn päivän saldoksi muotoutui muutama perustoppi, mekko, sekä viihdepuolelta pokkaripassilla ilmaiseksi lunastettu The Road ja Anttilasta tarjouksesta kaapattu elokuva The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford.
Pientä ylpeyden poikasta on kyllä nyt ilmassa, sillä onnistuin pitkälti pysymään ostossuunnitelmassani, vaikken niitä toivomiani hippifarkkuja löytänytkään, sillä toisin kuin edellisreissulla, en tällä kertaa täyttänyt kauppakasseja useammalla mekolla, joita kaappi on jo valmiiksi täynnä. Farkkujen loistaessa poissaolollaan päätin lopulta kuitenkin antaa hieman periksi ja napata Indiskasta mukaani suloisen kukkamekon, joka saattaa hyvinkin syrjäyttää tiiviisti päällä ostohetkelläkin olleen värikkään kanssasisarensa.

Mustat ylipolvensukat, jotka nappasin mukaani Lindexiltä, paljastuivat kotona alimittaisiksi. Lienenkö käsittänyt koko termin over-knee aivan väärin, mutta se, että sukka juuri ja juuri peittää polven yläosan, ei oikein täytä omaa käsitystäni pakkauksen lupaamasta pituudesta.

Ja voi että, kesän virkistävä suosikki on löytynyt! Café Buffossa ystävien kesken nautitut mansikkajäähilejuomat veivät kyllä kieltämättä kielen mennessään. Pitääpä joskus koittaa ihan kotosallakin valmistaa, pääsisi vihdoin tuo muinoin ostettu jäämurskainkin tositoimiin.

No one on the corner had a quarter for the telephone

Kevät, kevät on täällä!

Päivässä on ollut jotain äärettömän piristävää. Taustalla soi hyvä musiikki, eikä ulkona paistavaa aurinkoa ja sen aikaansaannoksia yksinkertaisesti voi ihailla hymyilemättä. Postissa saapui juuri odottamani paketti, josta paljastui kolme suloista mekkoa.

Voiko päivä tästä paremmaksi vielä muuttua?

Iron & Wine - The Devil never sleeps

Kuva: B.O.

And I'm losing control

Viikko on tähän mennessä ollut yllättävänkin vapaamielinen ja rentoilun mahdollistava, vaikka koulu onkin tavallaan jo alkanut, tosin flex-viikon merkeissä.

Maanantai aloitti viikon lupaavasti, kun järjestäjät eivät saaneet kiinni kurssin varsinaista vetäjää, vaan ensimmäinen päivä vedettiin kahden sijaisen voimin. Tiistaista lähtien meitä on hauskuuttanut ilmeisesti Turussa asuva skotti, jonka ohjelma ei käy lähimaillakaan kurssin varsinaista aihetta, mutta: Who cares?
Erilaiset visailut ja leikit eivät ehkä käsittele englannin small-talkia, mutta ainakin se kuusi tuntia kuluu siivillä ja naurun kera. Huomenna varsinainen vetäjä astuu kehiin, yhdeksi päiväksi. Toivokaamme, että torstai ei ole haudanvakava.

Koeajoin tänään toisen Salon reissulta lunastamani mekon. No, mekko ja mekko, taitaapa tuo olla alunperin jonkinlainen paidantapainen, mutta reipas koko käy minun tarkoituksiini paremmin. Huomasin päivän päätteeksi rakastuneeni musta-harmaaruutuiseen paitamekkooni, vaikka osa olikin sitä mieltä, että se saattaa olla vähän liiankin lyhyenläntä. Lyhyt tai ei (kieltämättä hieman ensin mainittua), se on ihastuttava!

Paitamekko: Ichi

Eiliset treenitkin sujuivat hyvin, vaikka väsymys meinasikin viimeisillä minuuteilla saada allekirjoittaneen nuokkumaan seisaallaan. Lisäuni ei varmaankaan olisi pahitteeksi.
Viikonloppua kohti edetessä pöydällä odottava luku-urakka ei erityisemmin motivoi ja joutenolo kuulostaa taivaalliselta vaihtoehdolta. Mutta, minkäs teet kun et lukenut varsinaisiin kokeisiin.

Kuvat: B.O.

Ehkä me opimme tästä jotain?

With bullets and pages of trade magazines

On se jännä (Pasilaa lainatakseni), miten Kirkkonummen Prisma osoittautuu silloin tällöin varsinaiseksi aarreaitaksi vaikka Helsingin keskustan lukemattomat merkkiliikkeet taas onnistuvat liian usein supistamaan allekirjoittaneen lompakkoa ainoastaan matkakulujen osalta. Lieneekö se sitten toisaalta niin huonokaan asia, tiedä häntä.
Vaikka pääkaupungissa pyörin tänään ainoastaan avustavan työntekijän roolini puolesta, enkä käynyt kauppojen lähelläkään, Prismassa tuli pyörittyä äidin kanssa yli tunti. Kertonee jotain meidän ajatuksenjuoksustamme?
Matkaan tarttui kuitenkin kaikkea tarpeellista, vaikkei ehkä vielä niin ajankohtaista kuin luulisi.

Olen siitä hankala tapaus, että olen erittäin nirso mitä tulee vaatteisiin, kenkiin ja muuhun päälle puettavaan. Löydän erittäin harvoin mitään, mistä todella pidän ja onnistun useimmiten täydellisten hankintojen sijaan ostamaan jotain, mikä on vähän sinne päin, puristaa ehkä vähän jostakin kohtaa tai laskeutuu huonosti, mutta on silti ihan okei! Ja me kaikki tiedämme, mitä siitä seuraa; kaapillinen vaatteita, muttei mitään päällepantavaa.

Viime aikoina olenkin sitten päätynyt erääseen päätökseen, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Että en yksinkertaisesti enää osta vikatuotteita ja pyrin hankkimaan ainoastaan itselleni sopivia ja toivottavasti myös vartalonmalliani imartelevia kappaleita. Tie tulee olemaan kuoppainen harvinaisen paatuneelle heräostelijalle, mutta eiköhän se tästä lähde etenemään.

Kun kerroin ystävilleni tämänpäiväisistä ostoksistani, sain kuulla olevani hieman etuajassa, hulluksikin taisi joku nimetä. Mitä, eihän helmikuusta nyt niin pitkä aika ole kesään ja kuiviin nurmikoihin? Eihän?
Joka tapauksessa löysin ensimmäistä kertaa vuosiin melko mukiinmenevät sandaalit, joilla voisin hyvinkin kuvitella tepastelevani lämpiminä kesäpäivinä pitkin rakkaan tuppukylämme katuja. Malli on hyvinkin simppeli, tuntuu hyvältä jalassa, aitoa nahkaakin taitavat olla, ellen aivan väärin asiaa ole tulkinnut (ja tulkinta on tosiaan hyvin hatara näillä tiedoilla, joten korjatkaa siis ihmeessä jos olen väärässä).

Kengät merkkiä Big Leaf

Ei se sandaalien osto pelkästään ystävien reaktioita aiheuttanut. Mukaan tarttui nimittäin myös uimapuku, kaksiosainen sellainen. Vesipedoksi minua ei kyllä voi kutsua, mutta pitäähän sitä aina varautua siihen, että kesän aikana eksyy muutamaan otteeseen edes rantaviivalle asti.

Ja löytyipä elokuvienkin joukosta jotain mielekästä. Häpeäkseni on sanottava, etten ole koskaan kuullut Joy Divisionin kappaleita tai muutenkaan perehtynyt kyseiseen yhtyeeseen, mutta tämä elokuva herätti jollain tavalla mielenkiinnon ilmestyessään parisen vuotta sitten. Ja kun nyt sitten tarjouksia selatessani otsake sattui silmään ja hintaakin oli vain 8,90 euroa, valinta oli suhteellisen helppo.

Kuvat: B.O.

Loppuun on vielä aivan pakko sanoa, että Iron & Winen Boy with a coin iskee tällä hetkellä erittäin syvälle Damien Ricen ja Lisa Hanniganin duettojen ohella.

Tekee mieli tanssia avojaloin pihamaalla.