No ball and chain can harness me

Voi että, ensimmäinen vuosi on yhtä ranskan kirjallista vaille pulkassa! Näin nopeasti se aika sitten menee, kohta sitä taas istutaan lentokoneessa matkalla kohti kotia.

Eilinen ranskan suullinen meni kyllä täysin penkin alle, tein taas saman kuin IELTS:ssä (englannin kielen taitotesti, johon kuului mm. vartin haastatteluosuus), eli jäädyin totaalisesti (sillä erolla, että oikeasti osaan englantia, ranskaa en sitten ollenkaan). Siinä sitten pahoittelin syntyjään ranskalaiselle haastattelijalleni hiljaisuuttani, kun en vain saanut mitään sanottua yhden kysymyksen kohdalla. Olin henkisesti valmistautunut kertoilemaan perheestäni ja kotikaupungistani, mutta en tietysti osannut varautua siihen, että annoin haastattelijalle täkynä tiedon suomalaisuudestani. Siinä sitten pyydettiin kertomaan, onko Skotlannilla ja Suomella paljon eroja. Menin möläyttämään, että on, paljonkin, vain huomatakseni, että päähän tulvi sitten vain niitä samankaltaisuuksia, enkä osannut enää pelastaa tilannetta. No, hei hei vaan ne kaksikymmentä prosenttia! Toivottavasti kirjallinen menee tänään paremmin, kello neljältä saatan itkeä onnesta tai vaihtoehtoisesti pettymyksestä riippuen käännettävistä teksteistä, mutta olenpahan vapaa seuraavat neljä kuukautta!

"We need to have these kind of glasses in the new flat!"

Pettymyksen jälkimainingeissa mentiin eilen keskustaan shoppailemaan (= minä köyhä katselin vieressä) ja lounaalle Bread & Butter -nimiseen pubiin, jossa Rachael oli käynyt viime viikolla työkavereidensa kanssa muutamalla drinkillä työvuoron päätteeksi. Oli kyllä viihtyisä paikka, ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea halpaa! Kuvien rajoittuminen juomapuoleen pitäisi riittää takuuksi makuelämyksestä, kukin kun keskittyi omaan annokseensa tyytyväisen hiljaisuuden vallitessa, ennen kuin alettiin leikkiä kameralla. 

Tulee olemaan outoa, ettei näitä ihmisiä näe koko kesänä, sen verran kiinteä suhde sitä on muodostunut, kun on asuttu yhdessä nämä yhdeksän kuukautta. Mutta kyllä se vähän lohduttaa, että ensi syksynä kaikki odottavat saman katon alla uudessa ihanassa asunnossa! Eivät kyllä millään haluaisi päästää minua lähtemään, mutta totesivat sitten, että: "Guess it's their turn now" viitaten Suomessa odottavaan perheeseen ja ystäviin. Omasta ikävästä kertonee se, että näin viime yönä unta, kuinka astuin ulos lentokentältä ja siellähän ne kaikki tutut naamat odottivat vastassa. Oi, huomisiltana sitten!

np: Whitesnake - Hit An' Run

Trading off, taking turns, don't regret a thing

Eilisestä selvittiin kunnialla, vaikka Propagandan musiikillinen anti oli tällä kertaa todella huono. Rock-kipaleita ei kuultu sitten yhtään Nirvanaa ja Red Hot Chili Peppersiä lukuun ottamatta, ja ylipäänsä hyviä kappaleita tuli ehkä yksi puoleen tuntiin, mikä oli ihan muuta, kuin mihin olen tottunut. Illan musiikista vastasi poikkeavasti indiebändi The Cribs, ja tämä tosiaan näkyi kappalevalinnoissa. Kun bändi sitten katosi lavalta kahden jälkeen aamuyöstä, ei kukaan olisi malttanut lähteä kotiin, kun musiikki muuttui hetkessä parempaan suuntaan. Lavalla heilunut DJ hymyili taukoamatta ja lauloi kappaleiden mukana, ja se fiilis tarttui kyllä sitten tanssijoihinkin. Lopulta jokin bassokipale uhkasi räjäyttää tärykalvot, ja sitten se olikin kolmen pintaan Subwayn kautta takaisin kämpille.

Herätys venyi luonnollisesti puoleenpäivän tienoille, ja nyt olen vihdoin aloitellut tavaroiden pakkaamista. Eniten olen järkyttynyt siitä muovipussien määrästä, jonka olin yhteen lipastonlaatikkoon tunkenut. Sieltä niitä olen käyttänyt roskapusseina, kaupassa kun käyn normaalisti kangaskassien kera, mutta näemmä niitä riittäisi vielä vaan. Pitääpä selvittää, josko tässä on lähistöllä muovipussien kierrätyspistettä. Käsittääkseni sellainen löytyy kyllä isosta Tescosta, jossa normaalisti käyn ruokaostoksillakin, ei varmaan auta kuin käppäillä sinne uudemman kerran tässä ennen keskiviikkoa.

Tuli tuossa istuttua taas muutama tunti keittiössä juttelemassa. Tuli puhetta kolmannen vuoden mahdollisesta vaihtarivuodesta ulkomailla. Olen tässä pohtinut, josko hakisin Yhdysvaltoihin, tarkemmin sanottuna Kaliforniaan, koska se on Amerikassa ainoa yliopistokaupunki, jonne Glasgown psykologian laitos minut päästäisi (tiedä sitten onko vaihtoehtoja useampi ensi vuonna). Muita vaihtoehtoja olisivat mm. Uusi-Seelanti ja Australia, mutta jotenkin se Amerikka houkuttelisi enemmän. Taka-ajatuksena olisi toki jäädä sinne alkukesästä 2014 ajelemaan pitkin mannerta kavereiden kanssa, mutta katsotaan nyt miten tämä haku tästä lähtisi käyntiin. Sillä mentaliteetilla mennään, että kun kerran lähdettiin tänne asti, niin miksei vähän kauemmaskin.

np: Nirvana - Lounge Act

I will walk with my hands bound

Iltoja! 

Blogin puolella on ollut vähän hiljaista, pitkälti johtuen ihan siitä, että kirjoittajan päivät ovat kuluneet harvinaisen mitäänsanomattomasti (= nukkuessa ja sormia basson kielillä juoksuttaessa). Guilty pleasurena on toiminut D. Gray-Man -anime ja sen loputtua samanniminen manga, joka vie kesken jäänyttä tarinaa pidemmälle. Ennen kuin kauhistelette siellä ruudun toisella puolella, niin todetaan nyt saman tien, että nyt puhutaan henkilöstä, joka ei ole koskaan kyseiseen ilmiöön hurahtanut! Nyt olen sitten konkreettisesti todennut sen, miten hyvä tarina vie mukanaan. Ystävät varoittelivat, että tämä on sitten niitä juttuja, mitä ei julkisesti myönnetä. Oops, sinne taisivat mennä ne viimeisetkin uskottavuuden rippeet! Mutta menkööt, jos kerran tuovat vähän viihdettä näihin harmaisiin sadepäiviin.

Huomenna olisi tarkoitus viettää lauantaina kotiin lähtevän kämppiksen syntymäpäivää Propagandassa. Kyseessä on siis jokaperjantainen indie/rock -ilta eräässä Glasgown suurimmista yökerhoista, missä kuulee hyvää musiikkia niin Foo Fightersista Panic At The Discoon, ja AC/DC:stä The View'hun. Lienee sanomattakin selvää, että kyseessä on allekirjoittaneen paratiisi. Loppuviikonloppu kuluneekin sitten pakkailun merkeissä, sillä tunnilleen viikon päästä meikäläinen laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle ja aloittaa hyvin ansaitun kesäloman kotosuomessa!

Tässä vielä iltaa tahdittamaan upeus nimeltä Garden.

Why is there a rebel flag hanging from the state house walls?

Vielä olisi yksi koe jäljellä!

Tuuripelillä mentiin eilisessä kokeessa, sattuivat juuri ne kysymykset, joita varten olin lukenut. Ongelmaksi muodostui aika, joka loppui kesken (kaksi esseetä puolessatoissa tunnissa, you're kidding me!) ja paniikkienglanti, josta tarkistajat eivät varmaan saa mitään selvää... no, läpi se meni, luulisin. Ja mikä tärkeintä, enää yksi tentti minun ja kesäloman välissä! Les deux semaines prochaines juste le français! (Pahoittelen ontuvaa ranskan kielen taitoani kaikille, jotka onnistuvat löytämään edellisestä lauseesta virheitä!)

Glasgowhun on muuten saapunut kesä! Tai no, miten sen eräs hyvin Facebookissa totesi: "Scotland - where summer is our favourite day of the year". Viimeiset kaksi päivää on siis ollut t-paitakelit ja paahtavaa aurinkoa, ei tuulenvireestä tietoakaan. Eilisen kokeen jälkimainingeissa mentiin Jenniferin kanssa puistoon istuskelemaan, kun oli ensin kävelty ympäri tuleva koulureittimme (niin paljon lyhyempi ja kauniimpi, ah!). Vielä en ole niin paljon ihmisiä nähnyt, kuin puistossa sinä päivänä oli. Taitavat nämä kelit tosiaan olla harvinainen näky, kun saavat tällaisen vastaanoton. Näin jälkikäteen tarkasteltuna taisin jopa ruskettua. Siis minä, joka palan aina punaiseksi ja jonka jalat ovat kesän jälkeenkin vitivalkoiset, vaikka kuinka olisi shortseissa heilunut. No, nyt ulkona näyttää vaihteeksi kovin harmaalta kun pitäisi tennikseen lähteä. Sataa ei pitäisi, mutta hei, nyt puhutaan Skotlannista. Täällä säätilojen vaihtelut ovat aika legendaarisia.

np: Hootie & The Blowfish - Drowning 

Throwing rocks to hide your hands

Nyt on kyllä harvinaisen epävarma olo huomisesta sosiaalitieteiden kokeesta, vaikka kyllähän se nyt vähintäänkin läpi menee. Saapahan nähdä millä mielin tulen takaisin kämpille huomenna puoli neljän jälkeen, tuo sisäinen suoriutuja kun tuppaa olemaan aika kriittinen persoona...

Sen sijaan sain ilouutisia uudelta opinto-ohjaajalta että siirtymiseni Science & Engineeringistä Arts Facultyyn onnistuukin helpommin kuin ajattelin. Saan siis ihan luvan kanssa unohtaa koko asian nyt, kun olen siirtolomakkeen palauttanut. Mieli on jo ihan kesälaitumilla, vaatii tällä hetkellä melkoista kuria olla hylkäämättä opiskelua tällä minuutilla ja lähteä ulos hyppelehtimään ilta-auringossa. Tottahan toki tänään tähän työpöydälle porotti avonaisesta ikkunasta sellainen aurinko, että selkä palaa, kun meikäläinen painii Neuvostoliiton historian parissa onnistumatta painamaan yhtään faktaa päähänsä. Luonnonvoimilla on selvästikin oma taitonsa ivailla opiskelijan kustannuksella niin että tuntuu. 

Kuvat: B.O.

Jennifer kävi viiden tunnin harhailureissulla kameran kera tuossa iltapäivällä. Olisi kuulemma pyytänyt minut mukaansa, mutta totesi, että että voisi olla väärin houkutella minut pois luentomuistiinpanojen ääreltä näin koetta edeltävänä päivänä. Kiitän tästä hienovaraisuudesta todennäköisesti huomenna kun saan koepaperin eteeni, ja kiroan sen päivän, kun tämän kurssin valitsin.

Mutta ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin! Käytiin tuossa eilen tosiaan katselemassa tulevaa asuntoa, ja voi että se on kaunis! Keittiö vei ihan totaalisesti tämän tytön sydämen, oli niin tilava ja valoisa ja paljon työtilaa. Nauroivat, että älä anna poikien tietää, muuten et pääse sieltä enää ulos, mutta mikäs minun noin hienossa keittiössä ollessa, ihan mielelläänhän siellä kokkailee vaikka isommallekin porukalle! Kuvissa näkyvät ikävä kyllä vain näkymä keittiön ikkunasta ja olohuone, en viitsi noita muita lisäillä, kun en ole kysynyt lupia kämppisten naamojen julkaisemisesta tällä tontilla. Mutta ehkä noista saa jonkinlaisen kuvan siitä, miten valoisa ja nätti kämppä on kyseessä. Nyt en malta odottaa syyskuuta!

np: Michael Jackson - 2 Bad

To watch you, to guide you through the darkest of your days

Kämppis kävi kaupassa, teki itselleen lounasta, jätti täydet kauppakassit jääkaapin eteen ja katosi huoneeseensa. Näkyipä siellä paketti kanafileitäkin. No, elän vielä siinä toivossa ne siirtyvät tuosta paikoilleen, vaikka siellä ne näyttävät olevan kyllä edelleen näin tunninkin jälkeen.

Tässä on muuten jännä ero Suomen ja Skotlannin välillä. Kotona sitä on oppinut ruoanlaiton ja elintarvikehygienian perusteet kotitaloustunneilla, mutta täällä se ei kuulu lukusuunnitelmaan. Siinä vaiheessa kun on sivusta seurannut, kuinka tiskit jätetään huuhtelematta saippuasta (sen jälkeen kun ne on pesty pesusienellä) ja ihmetellään, kuinka monta viikkoa sitten avattu tuorejuusto on homeessa, vaikka parasta ennen päivämäärä on vielä vaikka kuinka kaukana, tulee aika viisas olo. Täällä monelle opiskelijalle ruoanlaitto tuntuu ylipäänsä olevan aika kaukainen käsite ennen yliopisto-opintoja, monelle jopa riisinkeitto on ylitsepääsemätön tehtävä. Olen ansainnut kavereiden kesken epävirallisen "master chef" -lempinimen yksinkertaisesti sillä, että valmistan ruokani alusta asti itse ja leivon monesti leipää tai pullaa sen sijaan, että ostan sen kaupasta (tämä tietysti selittyy osittain sillä, että olen tottunut syömään lähinnä ruisleipää ja paikallinen vaalea leipä onkin sitten ihan vitivalkoista pullamössöä, joka ei maistu omaan suuhun miltään).

Yksi kämppiksistäni eli valehtelematta koko viime jakson (syys-/joulukuu) pelkillä valmisaterioilla. Se näkyi konkreettisesti siinä, että tämän terveys romahti, paino nousi, ja hän pyörtyi muun muassa kirjaston hissiin, suihkuun ja pöytänsä ääreen. Seuraavan jakson alussa tämä toiminta vaihtui sitten erittäin vähäiseen syömiseen ja jatkuvaan kuntosalilla pyörimiseen. Tällä hetkellä sama henkilö käytännössä asuu yliopiston kirjastossa, viettää siellä vähintään 12 tuntia päivässä, yleensä aamuseitsemästä aamuyöhön. Vaikka asumme samassa kämpässä, kukaan meistä muista asukeista ei ole nähnyt koko ihmistä kahteen viikkoon. Ehkäpä se on luonnekysymys, mutta kieltämättä tämän sivusta seuraaminen on välillä saanut huolehtimaan niin toisen fyysisestä kuin psyykkisestä terveydestä.

Niin että te, jotka puhutte uusavuttomuudesta suomalaisten nuorten yhteydessä, tulkaapa tänne vertailemaan! Skotlanti on kyllä onnistunut viemään sydämen, mutta vatsalaukku on edelleen visusti Suomen puolella :)

Rebel souls, deserters we've been called

One down, two to go!

Psykologian koe on nyt takanapäin, edessä vielä CEES (eli Central & Eastern European Studies) ja ranska. Koe tuntui menevän ihan hyvin, vaikka olikin kyllä vaikeampi kuin edellisjakson vastine. Kahdeksastakymmenestä monivalintakysymyksestä ehkä kymmentä piti miettiä hiukan pidempään, minkä pitäisi kaiken järjen mukaan olla hyvä merkki (?). Esseekysymyksestä onkin sitten vaikeampi sanoa, peukut pystyyn ja kesäkuun tuloksia odotellessa! Seuraavien päivien ohjelmaan kuuluisi sitten historiaa, historiaa ja vielä vähän - wait for it - historiaa.

Kuva: B.O.

Minua on nyt valistettu siitä, että Skotlannissa ei kuulemma ole hyttysiä (mosquitos). Olen silti varma, että näin sellaisen ikkunanpielessäni yhtenä aamuna!  Sanakirja antaa näemmä myös haussa sanavastineet gnat ja culex (kuulostavat kyllä ihan joltain tieteisleffan eliölajeilta). Pitänee vielä varmistaa, ettei kyseessä ole kielellinen väärinkäsitys, koska en todellakaan halua alkaa miettiä, mikä muu ötökkä olisi näistä kutisevista puremajäljistä vastuussa... bed bugs, hyrr.

Saatanpa päästä muuten katsastamaan Ikean huomenissa! Nykyinen (ja tuleva) kämppikseni Jennifer on perheineen menossa, ja ajattelivat, että jos autossa vain on tilaa, niin minulle varmaan kelpaisivat ruotsalaiset lihapullat ja alustava huonekalujen hintojen tiirailu syksyä silmällä pitäen. Ai että kelpaako? Lihapullia ja PUOLUKKAHILLOA! It's the little things that make a Finn happy.

But when you're down you won't find me laughing

Kai se on uskottava, että kesä alkaa olla lähellä kun herää aamulla ensimmäisten hyttysen pistojen koristamana...

Ilmat on kyllä mitä on, harmaalta näyttää ja sadetta ripottelee tasaisin väliajoin. Suomessa taitaa jopa olla tällä hetkellä paremmat sääolosuhteet kuin täällä, kateeksi käy!

Taitaa se vaan niin mennä, että aina kun vaihdan maisemaa, niin johan alkaa säätilat mennä parempaan suuntaan. Jouluna kotona ollessa kun ei näkynyt lunta nimeksikään, mutta heti alkoi pyryttää kun lähdettiin ajamaan aamuyöstä lentokentälle. Vastaavasti lähtiessäni kotiin kevätlomille, alkoi Glasgowssa luonnollisesti muutaman viikon mittainen hellekausi, aurinko paistoi ja lämpö huiteli kahdessakymmenessä siinä missä kotona iski takatalvi. Ei käy onnen lahjat tasan, ei.
 
Kävinpä tuossa yliopistolla kahvittelemassa kahden ystävän kanssa. Toinen on lähdössä sunnuntaina lopullisesti kotikaupunkiinsa Saksaan, koska erasmus-vuosi on lopuillaan ja viimeinen koe on huomenna. Tulee kova ikävä! Pitänee suunnitella jossain välissä reissu sinnekin päin maailmaa, ettei nyt ihan jäisi viimeisiksi hyvästeiksi. 

Kuvat: B.O.

Niin, ja kävin hakemassa yhden esseenkin takaisin. Otin tälle jaksolle hetken mielijohteesta Neuvostoliittoon keskittyvän kommunismikurssin saadakseni opintopisteet kasaan. Olin kovasti siinä uskossa, että koska historia on aina ollut itselle verrattain mielenkiintoinen aihe, niin hyvinhän tämä tässä sivussa menee. No, eiköhän sieltä ylistävän kuvakielen alta paljastunut tylsin kurssi ikinä. Essee tuli sitten takaisin arvosanalla D1, mikä kirjallisesti vastaa arvosanaa satisfactory eli tyydyttävä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kommenteissa todettiin että arvosana laski huomattavasti, koska olin mennyt referoimaan päin mäntyä, essee sinänsä oli kuulemma oikein hyvä. Ja tietysti tämä D1 onkin sitten puolet kyseisen kurssin arvosanasta... eipä tässä auta muu kuin yrittää kompensoida suoriutumalla kokeesta kiitettävästi.