Fast as you can, baby run, free yourself of me

Syyskuu on jo pitkällä, mutta luonto tuntuu elävän yhä kesäkuukausia. Kunpa näistä keleistä saisi vielä nauttia pitkään!

Syksy on tuonut mukanaan myös sen paljon puhutun ja parjatun arjen. Ensimmäinen koeviikko lähestyy ja viimeisiä tehtäviä pukkaa pinoon, vaikkakin verrattain matalaan sellaiseen. Suomen historian kurssista tulisi valmistella ryhmätyöosuuksia keskiaikaisista linnoista, äidinkielessä rustata parikin kappaletta esseitä.

Syystä tai toisesta koulumaailmaan sukeltaminen ei vain tunnu tällä hetkellä kovin houkuttelevalta, kun vapauskin kutsuu ja liedellä porisee marjapuuro.

Onneksi on jotain mitä odottaa.

I thought it was a bird, but it was just a paper bag

Viikonloppu onkin sitten hiipinyt ohi aivan huomaamatta ja nyt eletään jo harmaata sunnuntaita.

Perjantaina suunnattiin kaveriporukalla ystävän mökille uimaan ja grillailemaan sateiden pelossa, mutta onni olikin tällä kertaa suosiollinen ja ilta taisi olla sen yhden legendaarisen helleviikonlopun jälkeen lämpimin päivä aikoihin. Suomen kesä se on niin ihailtavan vaihteleva.

Päivän ruokalistalla olikin sitten iso kulhollinen vesimelonisalaattia ja burgereita (kesätöitään Hesburgerissa puurtavat toverit ovat juuri nyt yliherkkiä sanalle hampurilainen).

Kaltoin kohdeltu meloninpuolikas lähti illemmalla matkaevääksi sen alkuperäiselle lunastajalle.

Grillimestareilla oli homma hallussa.

Sympaattinen kangaskassi mainiolla sanomalla.

Eikä ilta tähän päättynyt. Yökyläilemään saapui yhdentoista jälkeen vielä mökkeilemässäkin ollut leipuriystävä, jonka kanssa allekirjoittanut päätti vielä yömyöhäisellä valmistaa maalaismaisen omenapiirakan. Ohje bongattiin ohjelmasta French food at home.

Kuvat: B.O.

Lauantaina vaivalla pystytetty sulkapalloverkko pommitettiin takaisin maan tasalle rankkasateiden voimasta. Ehtihän se siinä tosin hulppeat pari tuntia seistä.
Eivät nyt käy luonnonvoimat tasan.

PS. Keskiviikkona luvassa höyryjunan lailla kulkevaa meininkiä Stadionilla!

You can set my soul alight

Pyydän syvästi anteeksi sitä uutta herkuttelutulvaa, joka vyöryy tämän(kin) tekstin jälkivanassa. Bändimme kitaristi sen jo sanoi, törmätessämme eilen Pizza & Kebab -paikassa. "Taas syömässä?"
Voi, kyllä, taas!

Eilinen päivä hujahti siis ystävien kesken oikein vauhdilla. Aluksi suuntasimme raskaan koulupäivän jälkeen tosiaan syömään vähintäänkin yhtä raskaasti, paikkaan, jossa normaali annoskoko hipoo jo taivaita. Kalorilaskimet heitettiin kaaressa roskakoriin, kun tilaukset tuotiin pöytään.

Eräs innostui myös leikittelemään ulos pursuilevilla täytteillä. Meet Robert.

Nuoren Roopertin kohtaloksi koitui lopulta nälkäiseksi käynyt pöytätoveri, rauha hänen vatsalleen.

Vatsat pullottaen viisilukuinen joukkio lyllersi verkkaista tahtia kohti lähikauppaa lehdenhakureissulle. Ja kun sieltä sitten päästiin kadun puolelle, niin mikäpä sieltä tuli vastaan, ellei jäätelökioski.

Vuoden ensimmäiset irtojäätelöt on nyt korkattu!

Jäätelöt kourassa matka jatkuikin sitten asuinkuntamme ainoalle kunnolliselle puistoalueelle, jonne oli tarkoitus mennä pelailemaan hieman lentopalloa ja nauttimaan muuten vain kauniista päivästä. Ja kaunis päivä se olikin.

Kuvat: B.O.

Voi loma, tule jo!

Here we go again

Mikähän siinä on, että viikonloppu kuluu aina herkuttelun parissa, seurasta tinkimättä?

Eilisilta alkoi tortillojen parissa nälän yllättäessä keväisestä auringosta takaterassilla nautiskelleen ystäväporukan. Kitara vaihtui leikkuuvälineisiin, kun aterian valmistelu aloitettiin vihannesten pilkkomisella. Ruoan laittaminen on harvinaisen rentouttavaa puuhaa, se on kyllä myönnettävä.
Lisukkeiden kanssa tulikin sitten vähän liioiteltua itse syödessä. Mutta pitäähän sitä nyt täytettä olla! Alla oleva kuva on napattu vasta tänään, sillä kamera unohtui vallan illaksi koteloonsa. Jämistä koottu kasvistortilla maistui sekin, vaikka jauhelihaa hiukan kaipasikin.

Viikonlopun herkkuputki ei kuitenkaan rajoittunut ainoastaan lauantaihin, vaan nautiskelu aloitettiin jo hyvissä ajoin perjantai-iltana pikkusuolaisen ja happojuoman kera.
Kyläilemässä jälleen ollut leipuriystävä yllätti iloisesti päättäessään hetken mielijohteesta valmistavansa pellillisen mokkaruutuja. Vaikka uunin kanssa tulikin hetki torailtua (alimmalla ritilällä paistui samaan aikaan lauantaita varten rahkapiirakka), olivat valmiit ruudut suussasulavia. Etenkin seuraavana päivänä, jolloin ylijäämällä ruokittiin koko loppu komppania.
Myös lauantaina Titanicin jälkimainingeissa tarjottu mustikkapiirakka katosi nopeasti parempiin suihin. Varsin onnistunut klassikkoilta!

Kuvat: B.O.

You want to know where I have been, just look at my hands

Jostain syystä monen tunnin ostosreissun jälkeen olo on aina sanoinkuvaamattoman vetämätön.

Sellossa vietetyn päivän saldoksi muotoutui muutama perustoppi, mekko, sekä viihdepuolelta pokkaripassilla ilmaiseksi lunastettu The Road ja Anttilasta tarjouksesta kaapattu elokuva The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford.
Pientä ylpeyden poikasta on kyllä nyt ilmassa, sillä onnistuin pitkälti pysymään ostossuunnitelmassani, vaikken niitä toivomiani hippifarkkuja löytänytkään, sillä toisin kuin edellisreissulla, en tällä kertaa täyttänyt kauppakasseja useammalla mekolla, joita kaappi on jo valmiiksi täynnä. Farkkujen loistaessa poissaolollaan päätin lopulta kuitenkin antaa hieman periksi ja napata Indiskasta mukaani suloisen kukkamekon, joka saattaa hyvinkin syrjäyttää tiiviisti päällä ostohetkelläkin olleen värikkään kanssasisarensa.

Mustat ylipolvensukat, jotka nappasin mukaani Lindexiltä, paljastuivat kotona alimittaisiksi. Lienenkö käsittänyt koko termin over-knee aivan väärin, mutta se, että sukka juuri ja juuri peittää polven yläosan, ei oikein täytä omaa käsitystäni pakkauksen lupaamasta pituudesta.

Ja voi että, kesän virkistävä suosikki on löytynyt! Café Buffossa ystävien kesken nautitut mansikkajäähilejuomat veivät kyllä kieltämättä kielen mennessään. Pitääpä joskus koittaa ihan kotosallakin valmistaa, pääsisi vihdoin tuo muinoin ostettu jäämurskainkin tositoimiin.

"Do you answer to someone's will besides your own?"

Vaikka tänään siirryttiin kesäaikaan ja menetettiin näin yksi tunti tästä keväisestä sunnuntaista, olo on mitä pirtein. Milloinkohan olen viimeksi saanut näin paljon tehtyä yhden päivän aikana?
Kieltäydyn syvästi uskomasta, että kellojen siirtäminen olisi haitallista, lisää puhtia tuntuisi ainakin allekirjoittaneelle antavan!

Lueskelin eilisiltana viimeisen Twilight -sarjaan kuuluvan kirjasen, Breaking Dawnin loppuun, ja on kieltämättä myönnettävä, että vähän jäi haikea olo. Siihenkö se nyt loppui, mielekäs fantasia? Kirjasarja on poikinut paljon vertauksia J.K. Rowlingin Pottereihin, mutta itse kyllä kallistun vampyyriromanssin puoleen. Pottereita tuli nuorempana luettua ahkerasti, kunnes viidennen osan kohdalla aloitin hetken mielijohteesta boikotin. Kymmenvuotiaan mielestä oli anteeksiantamatonta, että lempihahmo nirhattiin noin vain, armottomasti. Kesti siis muutaman vuoden ennen kuin annoin kuudennelle ja seitsemännelle kirjalle mahdollisuuden, englanninkielisinä. Yhden hengen boikottini oli surukseni täysin turha, sillä löysin heti uuden, entistä kiintoisamman ja samalla yllättävän suosikin. Arvaatteko?

Kesäaikaan siirtyminen sai jossain sielun pohjukoilla arkisin piileksivän kotinhengettären heräilemään ja toteuttamaan kaikkea mahdollista ensi viikonkin edestä. Tuore, itse leivottu leipä oli tämän päivän saavutuksista onnistunein, vaikka kyllä nuo merimiespihvitkin maistui. Pirkan lehdykästä tuon leivän ohjeen nappasin, löytyypä vielä Mitä tänään syötäisiin? -ohjelman sivustoltakin hakusanalla auringonkukansiemenleipä.

Mukana päivän menossa on pyörinyt myös Justin, suomalaisittain Jussi. Märkää kevätsäätä on aina mukavampi tiirailla oven lämpimämmältä puolelta, eikö vain?

Kuvat: B.O.

"Look after my heart — I've left it with you."

Aamuinen työreissu alkoi mukavasti, kun äiti huomasi puolen tunnin ajomatkan jälkeen unohtaneensa päivän eväsleivät kotiin jääkaappiin. Eiväthän ne sitten sieltä käsin erityisemmin orastavaa nälkää parin tunnin aherruksen jälkeen lieventäneet, mutta sainpahan hyvän tekosyyn napata kotimatkalla kaupassa matkaani kolmioleivän pahimpaan kriisiin.

Tässä on tullut viikko pysyteltyä poissa elektroniikan parista, joten aikaa on jäänyt mukavasti esimerkiksi lueskeluun, jota en kovin usein arkena harrasta, vedoten niin ikään ajan puutteeseen (and we all know the truth). Myös yöunet ovat olleet huomattavasti riittoisampia tämän viikon tiimoilta, joskaan univelat eivät selvästikään ole vielä täysin kuitatut.
Eilen pompin pitkin taloa jonkin asteisissa kuumehoureissa, vaikka sitä lämmönnousua ei mittauksien keskiarvon mukaan ollut kuin pienen pieni poikkeus tavanomaiseen verrattuna. Toinen talouden mittareista väittää, että elän jatkuvassa alilämmössä ja toinen vannoo tiukasti normaalin nimeen. Kumpaa siis uskoa?

No, joka tapauksessa. Tällaisen yllättävääkin yllättävämmän opuksen parissa olen pari viime päivää viettänyt...

(Otosta päätyi sulostuttamaan emännän tuolin anastanut karvatassu)

Henkilökohtaisesti pidin Eclipsestä enemmän kuin sitä edeltäneestä New Moonista. Jotenkin Meyer onnistuu saamaan hahmoistaan tässä kolmannessa osassa enemmän irti kuin mitä aikaisemmin, syventämään näiden tulkintaa ja ajatuksia. Erityisesti pidin siitä, että Jasperin ja Rosalien taustoja valaistiin, ensin mainitun menneisyyttä tässä olikin jo tovi pohdittu.

Kirjoista on muuten harvinaisen hankala keskustella ilman, että paljastaisi niiden juonta ja sitä kautta toimisi ilonpilaajana.
Breakin Dawnin kimppuun pääsen ikäväkseni luultavasti vasta parisen viikkoa 31. päivä alkavan koeviikon jälkeen, sillä se on tällä hetkellä lainassa. Ei kyllä sillä, että pakollisen luku-urakan tiimoilta sille aikaa liikenisikään...

Viinirypäleet unohtuivat tällä kertaa kauppaan, mutta kyllähän näilläkin maukkaan illan saa aikaiseksi...

Kuvat: B.O.

Herkullista lauantaita!

"It will be as if I'd never existed"

Sanotaanko, että New Moon ei aivan yllä edeltäjänsä tasolle, mutta ei se yhtään sen koukuttavuutta vaikuta vähentävän. Välillä juoni heittelehti ja erilaiset käänteet saivat siristämään silmiä epäuskoisena, mutta kunhan pääsin alkushokin (ja tunnelatauksen) ohi, rivit etenivät huomaamatta. Miten sitä voikaan luoda kiinteän siteen fiktiivisiin hahmoihin näin helposti?

Eilisaamu yllätti rankalla kädellä. Heräsin ennen kuutta ankaraan pääkipuun ja pahanolontunteeseen, joka ei tahtonut kadota, vaikka kuinka puristin silmiäni umpeen ja yritin nukahtaa uudelleen. Tätä yritystä ei auttanut se, että selvästikin krooninen silmätulehdus, joka vaivaa minua vähintään kerran puolessa vuodessa, oli kyseisellä hetkellä pahimmillaan ja tuotti minulle fyysistä, painostavaa kipua yrityksissäni sulkea vasen silmäluomeni. Hetken jo ehdin miettiä, saattoiko koko horteinen oloni johtua kyseisestä silmästä.
Kylmä kääre otsalla uinutti minut lopulta uneen seitsemän jälkeen, särkylääkkeitä kun välttelen, ellei kalloani halkaista kuvainnollisilla kirveillä ja muilla teräaseilla.

Huono olo jatkui koko seuraavan päivän, mutta hellitti iltaa kohden, samoin kuin paine silmän seudulla. Onnistuinpa sentään toteuttamaan aikeeni vispipuuron keittämisestä!
Jokin vimma minuun on varmasti iskenyt kun yhtäkkiä olen näin innostunut tekemään ruokaa ja leipomaan pitkästä aikaa, mutta hyvä näin, äiti pysyy ainakin tyytyväisenä ja oma mieli virkeänä. Ohjeen nappasin MTV3:n Mitä tänään syötäisiin? -osiosta hakusanalla vispipuuro. Korvasin kauraleseet ruisilla vastikkeilla ja puolukat nappasin omista pakasteista. Hyvää oli ja on edelleenkin, jääkaappikylmänä!

Kuva: B.O.

Huomenna alkaakin sitten jo arki, tuo ankea pilvi tänään päättyvän vapauden yllä.

It's a small crime and I got no excuse

Vihdoinkin uusi kamera saapui postissa lähes viikon odotuksen jälkeen!

Kuvia en sillä vielä onnistu nappaamaan, sillä laturi hoitelee tällä hetkellä hommiaan, mutta ainakin pääsen ikuistamaan huomisen Salon reissun. Twilightin jatko-osia, DVD-elokuvia ja kuuloaistia helliviä levytyksiä metsästämään hyvässä seurassa, siis! Voisin samalla katsella kameralle suojaavaa koteloa, kun se ei tuohon kauppaan sisältynyt. Vähän kieltämättä jäi harmittamaan, vaikka minulle aikaisemmin informoitiinkin noin kavereiden puolesta, että ei kannata turhia odotella, kotelo kun ei ole vakiovaruste, joka väistämättä paketista löytyy.

Päivä on sujunut melko rattoisissa merkeissä. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että tekee mieli puuhata kaikenlaista, leipoa ja säveltää, joskaan ei samanaikaisesti. Reseptien suhteen olen yleensä aika orjallinen, pitäisi opetella ottamaan riskejä ruoanlaiton puolella, ainahan voi yllättyä positiivisesti!

Tein tänään ensimmäistä kertaa pitaleipiä, ohjeen löysin Liemessä -ruokablogin kategorioista. Mainio ja helppo ohje, leivät onnistuivat hyvin ja niiden seurana nautittiin vielä samasta linkistä löytyvää satsikia, chili & valkosipuli -mausteella aromisoitua jauhelihaa sipulin kera, sekä raikasta salaattia. Eksyipä joukkoon vielä chilikastikettakin, oma makuaisti kun on harvinaisen mieltynyt tulisiin ruokiin.

Musiikin ei todellakaan tarvitse olla liian monimutkaista ollakseen vaikuttavaa. Bella's lullaby, kulkee käsittääkseni myös nimellä River flows in you, on soinut lakkaamatta päässäni yön pimeinä tunteina vailla aikomustakaan unohtua vielä aikoihin.

Piano on tuskallisen kaunis instrumentti.