No ball and chain can harness me

Voi että, ensimmäinen vuosi on yhtä ranskan kirjallista vaille pulkassa! Näin nopeasti se aika sitten menee, kohta sitä taas istutaan lentokoneessa matkalla kohti kotia.

Eilinen ranskan suullinen meni kyllä täysin penkin alle, tein taas saman kuin IELTS:ssä (englannin kielen taitotesti, johon kuului mm. vartin haastatteluosuus), eli jäädyin totaalisesti (sillä erolla, että oikeasti osaan englantia, ranskaa en sitten ollenkaan). Siinä sitten pahoittelin syntyjään ranskalaiselle haastattelijalleni hiljaisuuttani, kun en vain saanut mitään sanottua yhden kysymyksen kohdalla. Olin henkisesti valmistautunut kertoilemaan perheestäni ja kotikaupungistani, mutta en tietysti osannut varautua siihen, että annoin haastattelijalle täkynä tiedon suomalaisuudestani. Siinä sitten pyydettiin kertomaan, onko Skotlannilla ja Suomella paljon eroja. Menin möläyttämään, että on, paljonkin, vain huomatakseni, että päähän tulvi sitten vain niitä samankaltaisuuksia, enkä osannut enää pelastaa tilannetta. No, hei hei vaan ne kaksikymmentä prosenttia! Toivottavasti kirjallinen menee tänään paremmin, kello neljältä saatan itkeä onnesta tai vaihtoehtoisesti pettymyksestä riippuen käännettävistä teksteistä, mutta olenpahan vapaa seuraavat neljä kuukautta!

"We need to have these kind of glasses in the new flat!"

Pettymyksen jälkimainingeissa mentiin eilen keskustaan shoppailemaan (= minä köyhä katselin vieressä) ja lounaalle Bread & Butter -nimiseen pubiin, jossa Rachael oli käynyt viime viikolla työkavereidensa kanssa muutamalla drinkillä työvuoron päätteeksi. Oli kyllä viihtyisä paikka, ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea halpaa! Kuvien rajoittuminen juomapuoleen pitäisi riittää takuuksi makuelämyksestä, kukin kun keskittyi omaan annokseensa tyytyväisen hiljaisuuden vallitessa, ennen kuin alettiin leikkiä kameralla. 

Tulee olemaan outoa, ettei näitä ihmisiä näe koko kesänä, sen verran kiinteä suhde sitä on muodostunut, kun on asuttu yhdessä nämä yhdeksän kuukautta. Mutta kyllä se vähän lohduttaa, että ensi syksynä kaikki odottavat saman katon alla uudessa ihanassa asunnossa! Eivät kyllä millään haluaisi päästää minua lähtemään, mutta totesivat sitten, että: "Guess it's their turn now" viitaten Suomessa odottavaan perheeseen ja ystäviin. Omasta ikävästä kertonee se, että näin viime yönä unta, kuinka astuin ulos lentokentältä ja siellähän ne kaikki tutut naamat odottivat vastassa. Oi, huomisiltana sitten!

np: Whitesnake - Hit An' Run