How every tongue that gets bit always has another word to say.

Eivät tainneet puijata kun sanoivat että aika kuluu nopeasti silloin kun sen toivoisi pysähtyvän. Kesä on hujahtanut ohi ihan huomaamatta, vastahan minä tulin kotiin!    

Huomannette, että netin puolella sitä ei olla erityisemmin vietetty (ja pyh, oikeasti netin nopeus on ollut niin surkeaa luokkaa, että ei tosikaan), pahoittelut siitä jos joku on tätä aktiivisesti seurannut! Aika on kulunut pitkälti töissä, ja silloin kun vapaa-aikaa on ollut, se on käytetty loppuun spontaanisti ystävien kanssa, bänditreeneissä tai erinäisissä askareissa kotona villiintyneen pihamaan parissa.

Ja nyt on sitten taas koittanut se hetki, kun aamulla pitäisi astua lentokoneeseen ja hurauttaa takaisin Skotlantiin. Ei sillä, odotan tätä mielettömästi, koska kavereita, maan fiilistä ja kieltä on ollut ikävä, mutta liittyyhän siihen myös paljon haikeutta. Taakse jää taas tuttu ja turvallinen, lemmikit, vanhat ystävät, rahka ja ruisleipä! Mutta eiköhän se elämä jatku täälläkin taas ilman minua. Ja tällä kertaa en matkusta yksin, vaan hyvä ystävä tulee kahdeksi viikoksi seuraksi, pehmentää mukavasti paluuta tähän "toiseen ulottuvuuteen". 

Ja Glasgowssa odottaakin sitten uusi, upea asunto, ensimmäisenä saankin purkaa tavaroita kahden muuton edestä, metsästää pyykkikoria, säilytystilaa ja muuta tarpeellista. Mutta mikäpä siinä metsästäessä, kun on makutuomari matkassa. Second Hand Shops, here we come!

Mitä kesällä on sitten ehtinyt tapahtua, otinko tästä kaiken irti? Vaikka mitä, mutta enemmänkin ehkä olisi pitänyt. Tehtiin tyttöporukalla jo näemmä perinteeksi muotoutunut roadtrip halki Suomen, yövyttiin niin Sisälmystenlahdella autiotuvassa, kuin Yyterin leirintäkeskuksessa, jossa väsyneiden matkalaisten iltaa rassasivat musiikkia aamuyöllä huudattaneet känniset parikymppiset leirinuotiolla, polttopuistakin piti maksaa (jos havaitsette pientä katkeruutta Yyteriä kohtaan, olette oikeassa. Suosittelen ehdottomasti paikallista rantaa ja sen dyynejä, mutta leirialuetta kehotan välttämään ruton lailla, erityisesti nuorisoaluetta. Oli kyllä maineeseensa nähden todella huonosti hoidettu).

Olen keitellyt mehua, pakastanut onnessani marjoja, leiponut paljon, kaivanut itselleni ensi vuodeksi kasvimaan ja haaveillut hedelmäpuutarhasta, jota tällä hetkellä edustavat omena- ja luumupuuntaimet, jotka on istutettiin villiintyneelle takapihalle heinäkuussa. Tiedän, eivät ehkä niitä kaikkein yleisimpiä haaveita parikymppiselle, muttahei, olkoot, tämä tyttö on ainakin onnellinen.

Harmittaa kyllä näin jälkikäteen, että suurin osa lomasta kului töissä, mutta toisaalta rahalle on nyt tarvetta, varsinkin ensi kesän reilireissua silmällä pitäen. Kevätloman vietän todennäköisesti Skotlannissa lippurahoja säästäen ja suunnitelmissa olisikin hakea paikan päältä viikonlopputöitä. Saa nähdä, miten käy, työpaikat ovat kiven alla Briteissä tällä hetkellä. Huomenna herätys klo 3.00, nyt vielä pakkailemaan ja istumaan iltaa ystävien kanssa!

np. Iron & Wine - Innocent Bones

When I get home I will make amends

Terveiset täältä Suomen maalta!

Kuva: B.O.

Ihana olla kotona, tätäkin postausta kirjoittelen linnun laulun säestämänä, ikkunasta vehreitä maisemia ihaillen. Kiirettä on pitänyt, luonnollisesti treffattu kaikki vanhat tutut, nautittu suomalaisesta ruoasta, leikitetty koiraa ja kissaa, ja aloitettu kertaalleen uudessa työpaikassa. Tosin tänään jo toisena työpäivänä päätin pitkän pähkäilyn jälkeen irtisanoutua, ja palata vanhaan työhön, tunteja olisi yllätyksekseni kertynyt niin vähän, että kuukausipalkka olisi ollut yli kaksinkertaisesti vähemmän, kuin edellisessä paikassa, vaikka palkka oli parempi. Ja se ikävä tosiasiahan on, että vuokraa Skotlantiin maksavalla ja lentolippuihin kuluttavalla jokaikinen ropo tulee tarpeeseen... No, toivottavat avosylin takaisin edelliseen kesätyöpaikalle, joten onni oli matkassa tällä kertaa.

Tulee kyllä liikunnantäyteinen kesä tälle tytölle. Ajokorttia en omista, joten reitti kotoa töihin kuluu pyöräillen, matkaa kertyy sellaiset kahdeksan-yhdeksän kilometria suunta. Tänään pyöräilin sen tosiaan jo kertaalleen, kun kävin irtisanoutumassa. Tarkoituksena olisi vielä ajaa toisen kerran edes takaisin, koska olen menossa pelaamaan tennistä veljen kanssa, joka ei ole lajia koskaan aikaisemmin kokeillut. Urheiluhulluna ja välittömänä lahjakkuutena en usko siinä menevän kuitenkaan kovin pitkään, ennen kuin herra saa hommasta otteen. Sitten saankin varmaan varoa, ettei rökitä minua mennen tullen! 

np: Black Stone Cherry - In My Blood

No ball and chain can harness me

Voi että, ensimmäinen vuosi on yhtä ranskan kirjallista vaille pulkassa! Näin nopeasti se aika sitten menee, kohta sitä taas istutaan lentokoneessa matkalla kohti kotia.

Eilinen ranskan suullinen meni kyllä täysin penkin alle, tein taas saman kuin IELTS:ssä (englannin kielen taitotesti, johon kuului mm. vartin haastatteluosuus), eli jäädyin totaalisesti (sillä erolla, että oikeasti osaan englantia, ranskaa en sitten ollenkaan). Siinä sitten pahoittelin syntyjään ranskalaiselle haastattelijalleni hiljaisuuttani, kun en vain saanut mitään sanottua yhden kysymyksen kohdalla. Olin henkisesti valmistautunut kertoilemaan perheestäni ja kotikaupungistani, mutta en tietysti osannut varautua siihen, että annoin haastattelijalle täkynä tiedon suomalaisuudestani. Siinä sitten pyydettiin kertomaan, onko Skotlannilla ja Suomella paljon eroja. Menin möläyttämään, että on, paljonkin, vain huomatakseni, että päähän tulvi sitten vain niitä samankaltaisuuksia, enkä osannut enää pelastaa tilannetta. No, hei hei vaan ne kaksikymmentä prosenttia! Toivottavasti kirjallinen menee tänään paremmin, kello neljältä saatan itkeä onnesta tai vaihtoehtoisesti pettymyksestä riippuen käännettävistä teksteistä, mutta olenpahan vapaa seuraavat neljä kuukautta!

"We need to have these kind of glasses in the new flat!"

Pettymyksen jälkimainingeissa mentiin eilen keskustaan shoppailemaan (= minä köyhä katselin vieressä) ja lounaalle Bread & Butter -nimiseen pubiin, jossa Rachael oli käynyt viime viikolla työkavereidensa kanssa muutamalla drinkillä työvuoron päätteeksi. Oli kyllä viihtyisä paikka, ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea halpaa! Kuvien rajoittuminen juomapuoleen pitäisi riittää takuuksi makuelämyksestä, kukin kun keskittyi omaan annokseensa tyytyväisen hiljaisuuden vallitessa, ennen kuin alettiin leikkiä kameralla. 

Tulee olemaan outoa, ettei näitä ihmisiä näe koko kesänä, sen verran kiinteä suhde sitä on muodostunut, kun on asuttu yhdessä nämä yhdeksän kuukautta. Mutta kyllä se vähän lohduttaa, että ensi syksynä kaikki odottavat saman katon alla uudessa ihanassa asunnossa! Eivät kyllä millään haluaisi päästää minua lähtemään, mutta totesivat sitten, että: "Guess it's their turn now" viitaten Suomessa odottavaan perheeseen ja ystäviin. Omasta ikävästä kertonee se, että näin viime yönä unta, kuinka astuin ulos lentokentältä ja siellähän ne kaikki tutut naamat odottivat vastassa. Oi, huomisiltana sitten!

np: Whitesnake - Hit An' Run

Trading off, taking turns, don't regret a thing

Eilisestä selvittiin kunnialla, vaikka Propagandan musiikillinen anti oli tällä kertaa todella huono. Rock-kipaleita ei kuultu sitten yhtään Nirvanaa ja Red Hot Chili Peppersiä lukuun ottamatta, ja ylipäänsä hyviä kappaleita tuli ehkä yksi puoleen tuntiin, mikä oli ihan muuta, kuin mihin olen tottunut. Illan musiikista vastasi poikkeavasti indiebändi The Cribs, ja tämä tosiaan näkyi kappalevalinnoissa. Kun bändi sitten katosi lavalta kahden jälkeen aamuyöstä, ei kukaan olisi malttanut lähteä kotiin, kun musiikki muuttui hetkessä parempaan suuntaan. Lavalla heilunut DJ hymyili taukoamatta ja lauloi kappaleiden mukana, ja se fiilis tarttui kyllä sitten tanssijoihinkin. Lopulta jokin bassokipale uhkasi räjäyttää tärykalvot, ja sitten se olikin kolmen pintaan Subwayn kautta takaisin kämpille.

Herätys venyi luonnollisesti puoleenpäivän tienoille, ja nyt olen vihdoin aloitellut tavaroiden pakkaamista. Eniten olen järkyttynyt siitä muovipussien määrästä, jonka olin yhteen lipastonlaatikkoon tunkenut. Sieltä niitä olen käyttänyt roskapusseina, kaupassa kun käyn normaalisti kangaskassien kera, mutta näemmä niitä riittäisi vielä vaan. Pitääpä selvittää, josko tässä on lähistöllä muovipussien kierrätyspistettä. Käsittääkseni sellainen löytyy kyllä isosta Tescosta, jossa normaalisti käyn ruokaostoksillakin, ei varmaan auta kuin käppäillä sinne uudemman kerran tässä ennen keskiviikkoa.

Tuli tuossa istuttua taas muutama tunti keittiössä juttelemassa. Tuli puhetta kolmannen vuoden mahdollisesta vaihtarivuodesta ulkomailla. Olen tässä pohtinut, josko hakisin Yhdysvaltoihin, tarkemmin sanottuna Kaliforniaan, koska se on Amerikassa ainoa yliopistokaupunki, jonne Glasgown psykologian laitos minut päästäisi (tiedä sitten onko vaihtoehtoja useampi ensi vuonna). Muita vaihtoehtoja olisivat mm. Uusi-Seelanti ja Australia, mutta jotenkin se Amerikka houkuttelisi enemmän. Taka-ajatuksena olisi toki jäädä sinne alkukesästä 2014 ajelemaan pitkin mannerta kavereiden kanssa, mutta katsotaan nyt miten tämä haku tästä lähtisi käyntiin. Sillä mentaliteetilla mennään, että kun kerran lähdettiin tänne asti, niin miksei vähän kauemmaskin.

np: Nirvana - Lounge Act

I will walk with my hands bound

Iltoja! 

Blogin puolella on ollut vähän hiljaista, pitkälti johtuen ihan siitä, että kirjoittajan päivät ovat kuluneet harvinaisen mitäänsanomattomasti (= nukkuessa ja sormia basson kielillä juoksuttaessa). Guilty pleasurena on toiminut D. Gray-Man -anime ja sen loputtua samanniminen manga, joka vie kesken jäänyttä tarinaa pidemmälle. Ennen kuin kauhistelette siellä ruudun toisella puolella, niin todetaan nyt saman tien, että nyt puhutaan henkilöstä, joka ei ole koskaan kyseiseen ilmiöön hurahtanut! Nyt olen sitten konkreettisesti todennut sen, miten hyvä tarina vie mukanaan. Ystävät varoittelivat, että tämä on sitten niitä juttuja, mitä ei julkisesti myönnetä. Oops, sinne taisivat mennä ne viimeisetkin uskottavuuden rippeet! Mutta menkööt, jos kerran tuovat vähän viihdettä näihin harmaisiin sadepäiviin.

Huomenna olisi tarkoitus viettää lauantaina kotiin lähtevän kämppiksen syntymäpäivää Propagandassa. Kyseessä on siis jokaperjantainen indie/rock -ilta eräässä Glasgown suurimmista yökerhoista, missä kuulee hyvää musiikkia niin Foo Fightersista Panic At The Discoon, ja AC/DC:stä The View'hun. Lienee sanomattakin selvää, että kyseessä on allekirjoittaneen paratiisi. Loppuviikonloppu kuluneekin sitten pakkailun merkeissä, sillä tunnilleen viikon päästä meikäläinen laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle ja aloittaa hyvin ansaitun kesäloman kotosuomessa!

Tässä vielä iltaa tahdittamaan upeus nimeltä Garden.

Why is there a rebel flag hanging from the state house walls?

Vielä olisi yksi koe jäljellä!

Tuuripelillä mentiin eilisessä kokeessa, sattuivat juuri ne kysymykset, joita varten olin lukenut. Ongelmaksi muodostui aika, joka loppui kesken (kaksi esseetä puolessatoissa tunnissa, you're kidding me!) ja paniikkienglanti, josta tarkistajat eivät varmaan saa mitään selvää... no, läpi se meni, luulisin. Ja mikä tärkeintä, enää yksi tentti minun ja kesäloman välissä! Les deux semaines prochaines juste le français! (Pahoittelen ontuvaa ranskan kielen taitoani kaikille, jotka onnistuvat löytämään edellisestä lauseesta virheitä!)

Glasgowhun on muuten saapunut kesä! Tai no, miten sen eräs hyvin Facebookissa totesi: "Scotland - where summer is our favourite day of the year". Viimeiset kaksi päivää on siis ollut t-paitakelit ja paahtavaa aurinkoa, ei tuulenvireestä tietoakaan. Eilisen kokeen jälkimainingeissa mentiin Jenniferin kanssa puistoon istuskelemaan, kun oli ensin kävelty ympäri tuleva koulureittimme (niin paljon lyhyempi ja kauniimpi, ah!). Vielä en ole niin paljon ihmisiä nähnyt, kuin puistossa sinä päivänä oli. Taitavat nämä kelit tosiaan olla harvinainen näky, kun saavat tällaisen vastaanoton. Näin jälkikäteen tarkasteltuna taisin jopa ruskettua. Siis minä, joka palan aina punaiseksi ja jonka jalat ovat kesän jälkeenkin vitivalkoiset, vaikka kuinka olisi shortseissa heilunut. No, nyt ulkona näyttää vaihteeksi kovin harmaalta kun pitäisi tennikseen lähteä. Sataa ei pitäisi, mutta hei, nyt puhutaan Skotlannista. Täällä säätilojen vaihtelut ovat aika legendaarisia.

np: Hootie & The Blowfish - Drowning 

Throwing rocks to hide your hands

Nyt on kyllä harvinaisen epävarma olo huomisesta sosiaalitieteiden kokeesta, vaikka kyllähän se nyt vähintäänkin läpi menee. Saapahan nähdä millä mielin tulen takaisin kämpille huomenna puoli neljän jälkeen, tuo sisäinen suoriutuja kun tuppaa olemaan aika kriittinen persoona...

Sen sijaan sain ilouutisia uudelta opinto-ohjaajalta että siirtymiseni Science & Engineeringistä Arts Facultyyn onnistuukin helpommin kuin ajattelin. Saan siis ihan luvan kanssa unohtaa koko asian nyt, kun olen siirtolomakkeen palauttanut. Mieli on jo ihan kesälaitumilla, vaatii tällä hetkellä melkoista kuria olla hylkäämättä opiskelua tällä minuutilla ja lähteä ulos hyppelehtimään ilta-auringossa. Tottahan toki tänään tähän työpöydälle porotti avonaisesta ikkunasta sellainen aurinko, että selkä palaa, kun meikäläinen painii Neuvostoliiton historian parissa onnistumatta painamaan yhtään faktaa päähänsä. Luonnonvoimilla on selvästikin oma taitonsa ivailla opiskelijan kustannuksella niin että tuntuu. 

Kuvat: B.O.

Jennifer kävi viiden tunnin harhailureissulla kameran kera tuossa iltapäivällä. Olisi kuulemma pyytänyt minut mukaansa, mutta totesi, että että voisi olla väärin houkutella minut pois luentomuistiinpanojen ääreltä näin koetta edeltävänä päivänä. Kiitän tästä hienovaraisuudesta todennäköisesti huomenna kun saan koepaperin eteeni, ja kiroan sen päivän, kun tämän kurssin valitsin.

Mutta ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin! Käytiin tuossa eilen tosiaan katselemassa tulevaa asuntoa, ja voi että se on kaunis! Keittiö vei ihan totaalisesti tämän tytön sydämen, oli niin tilava ja valoisa ja paljon työtilaa. Nauroivat, että älä anna poikien tietää, muuten et pääse sieltä enää ulos, mutta mikäs minun noin hienossa keittiössä ollessa, ihan mielelläänhän siellä kokkailee vaikka isommallekin porukalle! Kuvissa näkyvät ikävä kyllä vain näkymä keittiön ikkunasta ja olohuone, en viitsi noita muita lisäillä, kun en ole kysynyt lupia kämppisten naamojen julkaisemisesta tällä tontilla. Mutta ehkä noista saa jonkinlaisen kuvan siitä, miten valoisa ja nätti kämppä on kyseessä. Nyt en malta odottaa syyskuuta!

np: Michael Jackson - 2 Bad