En usko musiikkipiireissä eräänlaisena ammattitautina liikkuvaan välineurheiluun.
Edellinen lause ei ole syyte, se on henkilökohtainen toteamus, joka ponnahti tänään vaihteeksi mieleen. Ei soittimien keräilyssä sinänsä ole mitään pahaa, se ei vain oikein tunnu minulle ominaiselta lajilta.
Itse aloitin soittoharrastukseni hieman yli neljä vuotta sitten isäni vanhalla bassolla, joka pölyyntyi asunnon nurkassa, hän kun itse on pesunkestävä kitaristi. Basso tuntui saman tien omalta soittimelta, enkä ole sitä missään vaiheessa edes kuvitellut vaihtavani. Merkkiä Aria Pro II edustanut, tummapuinen basso oli harvinaisen raskas soitin aloittelijalle, 12-vuotiaalle tyttöselle, mutta rakastin sitä tummanpuhuvaa ääntä, joka sen uumenista sikisi. Musiikinopettajani tokaisi kerran, että kyseisellä soittimella soittamaan opetteleminen on puhdas rangaistus. Päinvastoin, se nimenomaan antoi sormilleni voimaa, sillä kevyttä sillä soittaminen ei todellakaan ollut.
Ensimmäisen oman soittimeni hankimme vajaat kaksi vuotta siitä, kun olin ensimmäistä kertaa basson kaulaan kajonnut. Olin näihin aikoihin aloittanut soittotunnit erään toisen basistin johdolla, ja tämä tarjosi minulle koekäyttöön muutamaan kertaan käytettyä G&L L-2000:ta. Olin tätä ennen käynyt muutamissa musiikkikaupoissa soittelemassa erinäisiä tapauksia, mutta mikään niistä ei ollut tuntunut hyvältä, ei rakkautta ensi kuulemalta.
G&L oli ahkerassa testikäytössä monta viikkoa, ennen kuin pystyin toteamaan ääneen, että tämä se on. Kaupat tehtiin ja soitan yhä tuolla samalla bassolla, enkä ole vielä edes vilkaissut muiden suuntaan kahta kertaa.
Koska sähköbasson paikka on tämän soittajan sydämessä täytetty, se ei kaipaa tilkitsemistä vähintään muutamaan vuoteen. Sen sijaan täysin erilaisia ominaisuuksia edustavat soittimet saattavat saada sydämeni läpättämään kokeilunhalusta. Viime aikoina olen alkanut harkita vakavasti akustisen basson hankintaa. Syyt ovat moninaiset, niihin lukeutuvat niin kauniin soundin haikailu kuin mainio projektimahdollisuuskin, johon akustinen pehmeys kieltämättä sopisi.
Veikkaanpa, että kunhan kesäloma on ohi, ja töiden palkka takataskussa, lähden kiertelemään Helsingin musiikkiliikkeitä. Thomannilta löytyi kyllä varsin mukavan oloinen yksilö, mutta koska olen melko konkreettinen tapaus, haluan varmistua soittimesta näppituntumalla.
Enää kuusitoista päivää!
I know a little on muuten ensimmäisiä kappaleita, joita aloittelevana basistina opettelin sormet rakoilla. Ah, niitä muistoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thoughts